Hallitus
Seuran asioita hoitaa hallitus, joka valitaan syyskokouksessa. Hallituksessa on mukana seuratoiminnasta innostuneita ihmisiä, joiden osaamista ja kiinnostusta on pyritty hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla. Hallitus kokoontuu noin kuuden viikon välein mutta seuran asioita edistetään ahkerasti myös hallituksen omassa Facebook-ryhmässä. Ratsastusseuran hallitus tekee päätökset seuran hallinnosta, raha-asioista sekä toimintalinjoista.
Jos sinulla on kysymyksiä seuran toiminnasta tai haluat esittää toivomuksia, lähetä meille sähköpostia ratsastusseura@primustalli.fi tai tule juttelemaan tallilla.
Hallituksen jäsenet vuonna 2025 ovat Minna Rapila (puheenjohtaja), Jaana Nevalainen (jäsensihteeri), Marjo Kuosmanen (rahastonhoitaja, kirjanpito), Jenni Hyvärinen (varapuheenjohtaja,tapahtumat, seuratuotteet, junioritoiminta), Kiko Helen (tapahtumat, seuratuotteet), Maija Salovuori (tiedotus, sosiaalinen media), ja Leena Venho (tiedotus, sosiaalinen media).
Hallituksen jäsenet vuonna 2025:
Minna Rapila, puheenjohtaja
minna.rapila@elisanet.fi, p. 050-4905901
Kesällä 2008 löysin tieni Primus Tallille ja sillä tiellä olen yhä edelleen. Olen löytänyt oman tapani harrastaa tavoitteellisesti ja monipuolisesti ratsastuskoulussa.
Olen osallistunut aktiivisesti erilaisille tallin tarjoamille kursseille, valmennuksiin, koulurataharjoituksiin ja koulukilpailuihin. Pari kertaa olen osallistunut myös Ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskilpailuihin.
Alusta asti olen ollut mukana Primus Tallin Omahevos-konseptissa. Kaudet 2021-2022 Wandalla ja lokakuusta 2022 alkaen omahevosena on ollut Kimble. Ratsastusseura Primuksen hallituksessa olen ollut mukana 2020 alkaen, 2021 alkaen seuran puheenjohtajana.
Marjo Kuosmanen, rahastonhoitaja
rahastonhoitajaprimus@gmail.com
Suureksi yllätyksekseni sain luvan mennä alkeiskurssille
Kilon tallille syksyllä 1974 ja siitä lähtien, muutamaa teini-iän välivuotta
lukuun ottamatta, on ratsastusharrastus ollut mukanani arjessa ja juhlassa.
Primus Tallilla olen ratsastanut vuodesta 2010.
Aikanaan kilpailin pienissä kisoissa sekä esteissä että kouluratsastuksessa, mutta nyt olen jättänyt kilpakentät nuoremmille. Minulle tässä harrastuksessa on ratsastuksen ja hevosten lisäksi tosi tärkeää myös sosiaalinen puoli ja vuosien varrelta olenkin saanut ihania ystäviä, joiden kanssa pidämme yhteyttä edelleen.
Jaana Nevalainen, jäsensihteeri, junioritoiminta
Hevoset ovat olleet lähellä sydäntä jo pienestä tytöstä lähtien. Olin vasta 5-vuotias, kun karkasin omalta pihalta pyörällä läheiselle tallille. Sieltä äiti löysi minut tuntia seuraamasta kentän laidalta. Alkeiskurssille pääsin vihdoin, kun täytin 7-vuotta.
Kymmenen vuotta vierähti tallilla melkein päivittäin. Hoitohevosen kanssa tehtiin kaikenlaista (päivittäinen harjaus, varusteiden huolto, maastoilua, esteitä, erilaisia kouluvalmennuksia yms.). Kuitenkin kaikista tärkeintä oli läheinen suhde hevosen kanssa. Valitettavasti rakas ystävä loukkaantui ja laukkasi vihreämmille laitumille. Nuorelle neidille tämä oli suuri menetys ja rakas harrastus jäi tauolle useammaksi vuodeksi.
Heti 2000 –luvun alussa löysin työpaikan kannustamana takaisin rakkaan harrastuksen pariin. Siitä lähtein olen taas harrastanut aktiivisesti. Välissä 2010 vuonna äitiyslomalla. Tällä hetkellä minulla on kaksi vakiotuntia viikossa. Lisäksi osallistun säännöllisesti erilaisille kursseille. Viikossa tulee usein ratsastettua 3-4 kertaa.
Aluksi ajattelin, että rataharjoitukset ja kilpailut eivät ole minun juttu. Jännitän liikaa, enkä varmasti koskaan nauti siitä. Mutta toisin kävi! Aikani seurasin kavereiden menoa katsomosta ja heidän innostus vei mukanaan. Nykyään haluan osallistua säännöllisesti rataharjoituksiin. Joka kerta on ihana voittaa oma jännitys!
Kotona kasvaa uusi ”heppasukupolvi” ja hänen innoittamana haluan olla mukana kehittämässä seuran Juniori –toimintaa!
Kiko Helen, tapahtumat, seuratuotteet
Aloitin ratsastuksen ala-asteikäisenä ja sen jälkeen tallilla oltiinkin yötä päivää- jäipähän nuoruuden hölmöilyt vähemmälle! Olen työskennellyt ratsuttajan apulaisena Kytäjän- ja Lahan Kartanoilla. Näiden jälkeen vei hevosrakkaus Saksaan, jossa työskentelin talleilla kolme vuotta. Sitten tulikin ruuhkavuodet ja ratsastus jäi liki 20 vuodeksi. Etsiessäni tytöilleni ratsastustallia, jossa hevosilla on mahdollisimman hyvä olla- löysin Primuksen, jossa olosuhteet ovat priimaa: hevoset opettajat ja hyvä ilmapiiri.
Istuessani pitkän pitkän tauon jälkeen hevosen selkään olo oli kuin olisin tullut kotiin!
”Ratsastus on niin paljon tunteesta kiinni, ja tunne on aistielämys ja se on vaikea selittää mikä on aistielämys. Kuten maku tai kuulo tai näkö, jos sitä ei ole itse kokenut, sitä on vaikea selittää.” Kyra Kyrklund.
Jenni Hyvärinen, varapuheenjohtaja, tapahtumat, seuratuotteet, junioritoiminta
Kipinä hevosiin syttyi ollessani 7-vuotiaana ensimmäistä kertaa shettiksen selässä talutusratsastuksessa. Vakioratsastustunnit aloitin kymmenvuotiaana ja vuosien mittaan olen ratsastanut monenlaisilla talleilla Suomessa – myös vuoden verran Yhdysvalloissa western-hevosilla 90-luvulla. Nuorena aikuisena harrastaminen oli jonkin aikaa epäsäännöllisempää, kunnes vuonna 2008 palasin takaisin aktiivisesti lajin pariin Kilon tallille, Nupun tunneille. Olen harrastanut sekä koulu- että esteratsastusta, myös hiukan kilpaillut. Primuksella olen ratsastanut säännöllisesti vuodesta 2018 keskittyen erityisesti kouluratsastukseen. Parasta Primuksella on kaikki: ihanat hevoset, erinomainen opetus ja puitteet – sekä loistava talliporukka. Ratsastus on mielestäni mahtava ja inspiroiva laji, koska siinä voi aina pyrkiä kehittymään ja se on tiimityötä hevosen kanssa, ei pelkästään yksilösuoritus. Panostan lajiin talliajan ulkopuolella harrastamalla myös paljon muuta liikuntaa.
valokuvaaja: Sanna Sierilä
§Maija Salovuori, tiedotus, sosiaalinen media
Omaan elämääni hevoset ovat kuuluneet aina, sillä lapsuudenkodissani oli ravihevosia 15 ensimmäisen ikävuoteni ajan. Ratsastuksen pariin päädyin noin 10 -vuotiaana Keski-Suomessa sijaitsevan kotikaupunkini ratsastuskoulussa, jossa kävin tunneilla muutaman vuoden ajan. Vakituisten tuntien loputtua tuli hyvin epäsäännöllisesti ratsastettua siihen asti, että muutin opiskelemaan. Tämän jälkeen ratsastustaukoa tulikin pidettyä yli 20 vuotta ennen kuin päädyin Primukselle vuonna 2017. Oikea onnenkantamoinen, sillä olen viihtynyt Primuksella erittäin hyvin laadukkaiden hevosten ja opetuksen ansiosta.
Vuosien varrella into oppia ja kehittää itseään ratsastajana on vain kasvanut ja alun yhdestä viikkotunnista päädyin aika pian lisäämään tunteja kalenteriini ja harrastaminen onkin varsin aktiivista tällä hetkellä. Koulurataharjoituksiin olen osallistunut viime vuosien aikana muutaman kerran vuodessa. Hevosharrastukseni on muutenkin hyvin voimissaan, omistan osuuden parista ravihevosesta eli olen kahden lajin hevosharrastaja edelleen.
Leena Venho, tiedotus,sosiaalinen media
Aloitin ratsastuksen noin kymmenvuotiaana ja heppakautta kesti vaihtelevalla tahdilla aina opiskeluaikoihin asti. Reilun kolmen vuosikymmenen tauon jälkeen ymmärsin vihdoin hankkiutua takaisin satulaan -kurssille kolme vuotta sitten. Vuoden verran riitti kerta viikossa, mutta sitten löysin tieni myös Primukselle ja nälkähän tunnetusti kasvaa syödessä!
Omahevoskuvion myötä harrastus on laajentunut myös esteille WE-tunneille, tällä hetkelle heppakaverina Barkley (kuvassa Kimmon kanssa Peikin kisoissa 2024).